Kanin kiintyminen/luottaminen omistajaansa

Tämä postausidea tuli mieleeni tänä aamuna, kun silittelin tuota mun "vanhaa pariskuntaa" eli Tikoa ja Hattaraa. Tämä postaus siis käsittelee lähinnä juurikin tuon vanhan pariskunnan luottoa/kiintymystä juurikin minuun, heidän omistajaansa.

Usein ihmiset sanovat, että kani ei opi tunnistamaan omistajaansa/kani ei voi kiintyä omistajaansa. Usein ihmiset sanovat, että vain koirat ja kissat kykenevät osoittamaan kiintymystä omistajaansa kohtaan, ja että vain kissa ja koira ovat tarpeeksi fiksuja tajuamaan, kuka heidän omistajansa on.

Saanen olla erimieltä?

Itse olen huomannut, että kani voi ajan kanssa kiintyä omistajaansa. Se voi viedä aikaa parista viikosta useampaan kuukauteen, tai vuoteen. Esimerkiksi Hattara alkoi selvästi kiintyä ja luottaa minuun vasta, kun se täytti 3vuotta. Tosin, sitä ennen kanieni hoitaminen oli vähän mitä oli (eli surkeaa). Tuon jälkeen, Hattara on selvästikkin kiintynyt minuun todella paljon.

Kun muutin omaan asuntoon kanieni kanssa, huomasin myös, että Hattara "protestoi", jos olen yhdenkin yön poissa kotoa. Hattara on normaalisti hyvin siisti kani, joka käyttää vessaa, mutta jos olen yhden yön pois, niin aamulla on vastassa kunnon papanameri.

Hattara on myös nykyisin hyvin sosiaalinen kani, mutta tiettyjä vieraita se pelkää. Mutta pääasiassa, minua ja Kosoa kohtaan Hattara on hyvin huomionhakuinen. Koso oleilee luonani tosi paljon, ja kanini ovat leimanneet Koson "kakkosomistajaksi". Niistä näkee kuitenkin pieniä eroja käyttäytymisestään minua ja Kosoa kohtaan. Tässä esimerkkejä:

-Hattara on minua kohtaan paljon luottavaisempi. Sitä on vaikea selittää, että miten se näkyy, mutta ehkä jotkut kanin omistajat tietävät sen eron?

-Hattara pesee minua paljon enemmän, kuin Kosoa. Tosin Koso on myös ainut minun lisäkseni, jota Hattara edes vaivautuu joskus pesemään. 

-Jos olen yksin pariskunnan luona, Tikokin on paljon rennompi ja hakee itse paljon huomiota. Jos huoneessa on joku muu/Koso, Tiko on yleensä paljon varautuneempi, mutta hakee tietyiltä ihmisiltä varovasti huomiota. 

Ja myös se hemmetin papanameri, jos olen yön poissa.

Ymmärrättekö? Tuossahan ei ollut kuin pari pientä esimerkkiä, mutta minun kanssani/minua kohtaan ainakin nimenomaan tuo pariskunta käyttäytyy ihan eritavalla.

Tikon kohdalla olen myös mahdottoman onnellinen, kun huomaan, kuinka paljon se on kiintynyt minuun, ja selvästi tunnistaa kuka olen. Tikohan oli varmaan ensimmäisen 1-1,5vuoden ajan _todella_ säikky, arka, eikä oikein luottanut kehenkään. Vapaana ollessaan antoi _hyvin_ harvoin silittää, ja vaikka se olisi ollut häkissä, niin ennemmin se pakeni ja meni piiloon, kuin antoi silittää. Kun Tiko alkoi hieman luottaa minuun, niin kaveri saapui yöksi ja sai Tikon pelästettyä pahasti. Luottamushan siinä meni kanin kanssa.

Mutta kesällä kun muutin tähän asuntoon, alkoi Tikokin taas hieman luottaa. Tosin aina, kun tänne tuli minun ja Koson lisäksi yksikin ihminen, niin Tiko oli aina koko sen ajan jossain piilossa. Ja piiloon se menee edelleen, jos vieraita tulee. Tosin Tiko antoi yhden kaverini silittää, mikä oli hyvin outoa.
Nykyään, Tiko hakee jopa minulta itse huomiota. Se ei juokse enää minua karkuun, ja se oikeasti nauttii silityksistä. Eli Tikon kohdalla kunnon luottamusken saaminen vei melkein kaksi vuotta, mutta odotus ja työ palkittiin. Tikokin on selvästi kiintynyt minuun, ja se vaikuttaa oikeasti iloiselta, kun olen makkarissa viettämässä niiden kanssa aikaa.

Kani ei välttämättä kiinny omistajaansa samalla tavalla kuin esim koira, mutta jos kaneja osaa yhtään lukea, niin huomaa kyllä keneen ne ovat kiintyneet ja keneen ne luottavat. Tätä asiaa on jotenkin tosi vaikeaa koittaa kirjoittaa selkeästi, niin että tekin ymmärtäisitte. Mutta oletan, että te joilla on kani/kaneja, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Olen vain niin onnellinen, kun noi kaksi selvästi luottaa muhun, ja molemmat hakee multa tosi paljon huomiota. Ja Tiko on jopa hiukan mustasukkainen, jos silitän vain Hattaraa enkä sitä.

Olen onnellinen, että joskus päätin ottaa juuri nämä kaksi kania. Kummankaan kanssa ei eka(t) vuosi/vuodet olleet helppoja, mutta onneksi en luovuttanut! Nyt onnellisia ovat niin kanit, kuin omistajakin. Ja kiintymystä näytetään joka päivä, puolin ja toisin!

(Novasta ja Leekosta en tässä postauksessa selittänyt, kun niillä tuo niiden kiintymys on lähinnä vielä "perustasoa", kun taas Hattaralla ja Tikolla se on hieman 'suurempaa')

Kertokaahan, miten teillä kanista/kaneistanne näkyy se, että ovat kiintyneitä omistajaansa?