 |
| ©Annika Uusitalo |
Sukupuoli: Uros (Kastroitu)
Väri: Punavahvisteinen raudanharmaa vk
Paino: N. 2.3kg
Kasvattaja: Annika Uusitalo
i: Lavella's Calico-Jack "Calicoo"
e: Velvet Voyage "Liana"
Ennen kuin Tikon hankkisin, omistin vain kaksi kania, Lupan ja Hattaran. Olin ruvennut lukemaan kaniblogeja ahkerasti, kunnes mielessä kävi, että haluan kolmannen kanin. Tottakai aloin selata myynti-ilmoituksia lähellä myytävistä kaneista. Silmääni osui, että Eurajoella on myynnissä risteytyksiä. Avasin myynti-ilmon ja näin Tikon kuvan. Ihastuin samantien ja päätin, että tuon kanin haluan. Otin myyjään yhteyttä. Kerroin itsestäni, kodista ja kanikokemuksestani. Hakupäivä sovittiin ja isäpuoleni kyydillä mentiin sovittuna päivänä eurajoelle hakemaan kania. Kanila oli tosi kivan näköinen ja siellä oli ihanan näköisiä kaneja.
Tiko taisi hakuhetkellä olla n. 3-4kk? Varmaksi en sano, mutta oli se ainakin jonkunverra luovutusiän yli. Silti se oli jotenkin niin vauvapupun näköinen<3 No mutta, kasvattaja teki paperit ja odottelin pihalla, että kasvattaja tuo herran paperit. Paperit saatiin ja lähdettiin kotia kohti. Matkalla tutkin papereita, virallista nimeä ja aloin miettimään hyvää kutsumaniemä. Ensin mietin Verneriä, mutta se ei jotenkin omasta mielesetäni kumminkaan herralle sopinut. Sitten silmääni pisti virallisen nimen lopusta "tigo" ja sitten keksin; Tiko!
Herra oli aika kauan, taino puolesta vuodesta melkein vuoteen, todella arka. Tai utelias kyllä, mutta ihmistä vältteli. Oikeastaan käytös oli hyvin "rusakkomaista". Piilossa tykkäsi vain pysyä, ellei ollut aivan hiljaista tai ihminen mahdollisimman kaukana. Häkissä ei saanut silittää, häkin ulkopuolella turha toivo edes yrittää. Ajattelin, etten koskaan tule tämän kanin kanssa pärjäämään. Muutaman kerran onnistunut näykkäisemään, kun ruuan antaa (tosin tätä ilmeny murkkuiän loppupuolella). Herra on aika reviiritietoinen..
Mutta nykyään tämä kani on erillainen. Hakee satunnaisesti itse huomiota vapaana ollessaan, antaa lähes aina silittää vapaana ollessa, eikä enää (ainakaan niin useasti) hyöki käden päälle aamupalaa antaessa. Yksi "ongelma" herralla vielä on: vieraat ihmiset. Tiko on ihan normaali jos minä tai poikaystäväni olemme paikalla, mutta heti kun joku kaveri tulee käymään ja jos Tiko on vapaana, juoksee Tiko sängyn alle piiloon ja on siellä niin kauan, että vieras lähtee. Tämän suhteen yritetään varovasti tehdä töitä, mutta saa nähdä, että uskallanko tätä mihinkään kisoihin ikinä viedä.
Jokatapauksessa, tämä kani on opettanut mulle paljon. Ei pelkästään lukemaan kanien elekieltä, vaan myös ymmärtämään mistä mikäkin "ongelma" johtuu, mikä siihen auttaa, ja mitä näinkin aktiivinen kani todellisuudessa vaatii. Ajattelin Lupan kuoleman jälkeen, etten enää ikinä kiinny mihinkään kaniin samalla tavalla, mutta yksi päivä havahduin, että Tikon kanssa mulla on lähes samanlainen tunneside nykyään, kuin aikoinaan mulla ja Lupalla.. Asiaan saattaa toki vaikuttaa, että Tiko asuu yksin ja sen kanssa on täytynyt olla paljon, jotta arkuudesta on päästy. En tiedä, mutta ihana ja persoonallinen otus joka tapauksessa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti