Luppa

Nimi: Luppa
Syntymäaika: 1.9.2009
Sukupuoli: Uros
Väri: Isabella
Rotu: klupparisteytys

Luppa oli mun toinen kani. Täplän kuolemasta oli kulunut jo 1-2vuotta, ja aloin haluta uutta kania. Kun muutimme omakotitaloon, niin samana kesänä äitini suostui uuden kanin hankintaan. Niinpä, jälleen kerran marsittiin eläinkauppaan. Sinne oli juuri tullut n. kuusi luppakorvaista kani vauvaa. Pistin käteni häkkiä vasten, ja Luppa oli ensimmäinen, joka tuli haistelemaan. Pyysin saada kanin vielä syliin, ja tutkisin että silmät ja nenä on ok, ja että turkki on hyvännäköinen. Kaikki oli ok, joten varasimme kanin ja jo seuraavana päivänä taisimme sen hakea.

 Luppa oli ensimmäiset pari päivää luonnollisesti aika arka, ja viihtyi kopissa. Pikkuhiljaa se alkoi uskaltaa tulla häkistä ulos, ja parin viikon päästä sainkin vahtia, ettei se löydä lattialta mitään syötävää (mm. muistan elävästi, kuinka herra hyppäsi roskikseen ja alkoi mussuttaa tyhjää ilmapalloa..). Ensimmäiset 1-2vuotta menikin sitten vain oleillessa. Kanin hoitokin oli tuohon aikaan aika satunnaista.. Välillä saatoin jaksaa panostaa 1-2viikkoa, ja sitten taas meni into. Onneksi sentään aloin panostamaan kanien hoitoon tuossa kolmisen vuotta sitten.

Mutta tosiaan, Luppa oli n. 1-2vuotias, kun aloin haaveilla sille kaverista. Sain äitini suostumaan, että Luppa kastroitaisiin, jonka jälkeen aloin vinkumaan Lupalle kaveria. Noh, jouluaattona paketissa olikin sitten häkki, jossa oli kirje ja 50euroa, jotta sain ostettua Lupalle kaverin. Eikä kauaa mennyt, kun Lupan kaveriksi muutti hermeliinityttö Sara.

Jälkeenpäin kamala katsoa tällästä kuvaa, kun jotenkin ahtaan näköistä..

Luppa eli Saran kanssa n. 6k-1vuoden, kunne Sara karkasi ulkohäkistä, eikä neitiä löytynyt.
Aloin parin viikon jälkeen itkemään, että jos Luppa masentuu kun joutuu olemaan nyt yksin jne. Vanhempani eivät millään meinanneet suostua enää uuteen kaniin. No, kummitätini tuli käymään, ja selitin, että kanilla on hyvä olla kaveri, ja pelkään, että Luppa masentuu ilman kaveria. Kummitätini puhui vanhempani ympäri, ja Lupalle uuden kaverin etsintä sai alkaa. Tässä kohtaa olin jo päättänyt, että minulle tulee valkoinen sinisilmäinen leijonaharjas, tainoh, se oli sellainen minkä halusin, mutta ei välttämätön.

Näyttääpäs Hattara hassulta..

Kyselin parilta kasvattajalta, mutta kellään ei ollut tulossa leijonaharjas poikueita pariin kuukauteen. Mutta parin päivän päästä, äiti ilmoitte lehdessä olleesta ilmoituksesta, jossa joku myi leijonaharjaspoikasia! Otin myyjään yhteyttä, ja mentiin poikasia katsomaan. Noh, siellä oli kaksi naarasta ja toinen oli juurikin valkoinen sinisilläsilmillä. Se kani otettiin mukaan, ja tutustuttaminen alkoi. Luppa ja Hattara olivat kavereita alle viikossa, eikä mitään rähinöitä tullut missään kohtaan.


Luppa kuoli n. 5,5 vuotiaana, ja on täten vanhin kani, mitä minulla on ikinä ollut. Lupalla oli siis n.parivuotta ollut pitkittynyttä hengitystieinfektiota, johon koitettiin kolmea eri antibioottia. Mikään ei tautia poistanut, mutta ilmeisesti pysäyttivät sen etenemisen. Luppa siis hengittäessään kuulosti hieman kuorsaavalta"possulta, ja varsinkin innostuessaan sen kuuli, että hengitys rohisi. Mutta muuten se eli hyvin terveenä. Ilmeisesti vain tuon hengityksen takia Lupan kunto romahti yön aikana, ja kahden aikoihin silloinen poikaystäväni herätti minut ja sanoi "kuuntele".. En kuullut Luppaa, pistin valot päälle ja aloin itkeä. Luppa makasi häkissään ääneti. Hattara oli metelöinnillään poikaystäväni herättänyt.

Tämä pupu on jokatapauksessa varmaan kaikista eniten opettanut, kuinka vaativaa kanin hoito voi olla. Ensimmäiseen 2-3vuoteen, en Luppaa hoitanut kovinkaan hyvin, mutta sitten jotain tapahtui, ja aloin kunnolla panostaa kanien hoitoon. Heinää jatkuvasti, parempaa pellettiä ja vähemmän, kaksikerroksinen kompparihäkki, enemmän vapaana jnejne. Tämä kani oli utelias, vaikkakin hieman arka. Minuun se alkoi lopuksi luottamaan, ja minä olinkin ainut, ketä tuota kania sai nostaa. Sylissä se ei tosiaankaan viihtynyt, joten kynsienleikkuu oli välillä aika haastavaa. Mutta yksi rakkaimmista tuo on, ja tekisin mitä vain, että tuon herran saisin vielä takaisin <3