Olipa Kerran Esprit

Nimi: Olipa Kerran Esprit eli Täplä.
Syntymäaika: 4.12.2007
Sukupuoli: Uros
Väri: Musta scheck
Rotu: Hermeliini

Täplä oli ensimmäinen kanini. Olin kolmosluokalla ja olimme juuri muuttaneet pois kuivalahdelta. Minulla oli silloin vain yksi hamsteri ja jostain lähti ajatus, että kani voisi olla kiva. Yhden illan ajan äidin kanssa asiasta puhuttiin, ja taidettiinkin jo seuraavana päivänä mennä lähimpään eläinkauppaan katselemaan kaneja (koska eihän me silloin mistään kasvattajista tiedetty).

Noh, kaupassa oli muistaakseni Täplän lisäksi toinenkin pupu. Taisi olla myös uros, väriltään musta tai jokin ruskea? No, miettisin muutaman sekunnin, jonka jälkeen totesin äidille että "me otetaan tuo ja sen nimeksi tulee Täplä". Niinpä kani varattiin ja tavaroita alettiin hankkia. Taisi mennä alle viikko, jonka jälkeen kani muutti meille.

Täplä sai mukaansa myös paperit, koska se oli kasvattajalta. Täplä oli rodultaan siis puhdas hermeliini, vaikka jälkeenpäin tajusinkin, että sillä on aika pitkät korvat hermeliiniksi, mutta onhan sellaisiakin.

Yleensä sanotaan, että kääpiöluppa on hyvä ensikani ja että hermeliinit ovat vähän itseppäisiä.. Noh, minulla kävi tämän kanin kanssa ainakin hyvä tuuri luonteen suhteen. Tämä kani ei ikinä tehnyt pahaa kellekkään, ja käsitelläkkin se antoi todella hyvin. Oikeastaan voisi sanoa, että Täplä oli kuin "pehmolelu" (eli se vain oikeastaan, oli kun sitä silitteli/sylitteli).


Täplä oli n. puolenvuoden ikäinen, kun se eläinkaupasta haettiin. Harmikseni, Täplä ehti elämään kanssani vain puolisen vuotta, kun se piti lopettaa viikko ennen jouluaattoa.
Täplälle oli siis ilmeisesti puhjennut pasteurella. Sen nenä vuosi, ja toinen silmä oli ihan valkoisen mädän/rähmän peitossa, että koko silmää ei edes viimeisinä aikoina näkynyt.. Eläinlääkärillä toki käytiin (kunnallisella kylläkin..) ja en muista, että eikö hän tiennyt sen olevan pasteurella, vai halusiko hän silti koittaa antibioottikuureja.. Noh, joka tapauksessa, Täplä sai silmätippoja, antibiootteja ja silmää piti putsata kerran tai kaksi päivässä. Tätä jatkettiin varmaan 1-2kk, kunnes lopulta eläinlääkäri totesi, että mätä/mikä olikaan, oli levinnyt jo aivoihin asti, että kani on pakko lopettaa. Itkin aivan järkyttävän paljon.

Vaikka en tuosta kanista oikein mitään muista, niin voin silti olla kiitollinen, että Täplä sai olla ensimmäinen kanini. Se opetti yllättävän paljon, ja se myös opetti, millaista on, kun joutuu luopumaan. Ilman Täplää, mulla ei varmaan olis näitä nykysiäkään pitkäkorvia <3